En ole sen kummemmin aloitellut painon pudotusta kuin vähentämällä syömistä. Olen pitkän aikaa syönyt suruuni ja ahdistukseeni. Päätinkin ensiksi vain tarkkailla syömisen määrää niin että vatsani ja mieleni tottuu vähempään määrään ja yrittänyt keksiä tekemistä niille hetkille jolloin aikaisemmin tulin menneeksi kaapille katsomaan että olisiko siellä jotain..

Yksinään tämä on vaikeaa, kun ei ole ketään lähellä tsemppaamassa ja kannustamassa. Saati potkimassa liikkeelle. Siinä minulla onkin seuraava tavoite, liikunnan lisääminen. Se on minulle aina ollut hankalaa, sillä koskaan en ole ollut mikään liikkuja, en edes silloin kun olin hoikka..

Mutta pikku hiljaa hyvä tulee..  tekisi mielesi silti kokeilla vielä gambride kuuria, mutta ajatus niiden litkujen syömisestä, saa etovan olon. Joten ei siis kannata rahojaan siihen tuhlata.

Mikä kumma se on ettei laihduttaminen, elämäntapamuutos onnistu ei sitten millään. Enkö ole motivoitunut vai olenko vain niin jotain?!?

Ensi viikolla aloitan jumpan tiistaisin ja perjantaisin.. Ja yritän todella katsoa mitä suuhuni pistän. Enää en sorru mihinkään poppaskonsteihin, sillä se on oltava lopullinen muutos kaikkeen jos meinaa päästä pysyvään tulokseen..

Mutta yritetäänhän vielä..