Tässä päivän lueskellut tuota VHH-hommelia. Ja päätin että alan elämään sen mukaan.  Ensimmäinen  kerta oli niin tiedotonta aloitusta, mutta nyt kun olen lukenut ja ymmärrän enemmän niin josko onnistuisin.

Ainoa miinus on tuosta leivästä, perunasta, pastasta ja riisistä luopuminen ainakin näin aluksi..

Toivotaan että tämä alkaisi sujumaan, sillä en kestä itseäni näin....

Tämä on niin tätä.. Onnistun, sorrun, onnistun, sorrun... Nämä yli -30 pakkaset eivät edes auta ulkoiluakaan... PLÄÄH!!

Mistä ihmeestä minä saan potkua tähän, sen olen huomannut että kauhia makian himo?!  Enkä nyt tarkoita karkkia vaan yleensä makeaa...

Olen niin kurkkuani myöten täynnä kilojani ja elämääni.  Helppoa se ei tule olemaan, mutta huomisesta lähtien kirjaan kaikki syömiseni ylös ja katson missä kohti menee pahiten metsään. Pakotan itseni liikkeelle vaikka väkisin, se ei tule olemaan yhtään helppoa!! Mutta toivon saavani siihen tukea teiltä.

En ole sen kummemmin aloitellut painon pudotusta kuin vähentämällä syömistä. Olen pitkän aikaa syönyt suruuni ja ahdistukseeni. Päätinkin ensiksi vain tarkkailla syömisen määrää niin että vatsani ja mieleni tottuu vähempään määrään ja yrittänyt keksiä tekemistä niille hetkille jolloin aikaisemmin tulin menneeksi kaapille katsomaan että olisiko siellä jotain..

Yksinään tämä on vaikeaa, kun ei ole ketään lähellä tsemppaamassa ja kannustamassa. Saati potkimassa liikkeelle. Siinä minulla onkin seuraava tavoite, liikunnan lisääminen. Se on minulle aina ollut hankalaa, sillä koskaan en ole ollut mikään liikkuja, en edes silloin kun olin hoikka..

Mutta pikku hiljaa hyvä tulee..  tekisi mielesi silti kokeilla vielä gambride kuuria, mutta ajatus niiden litkujen syömisestä, saa etovan olon. Joten ei siis kannata rahojaan siihen tuhlata.

Mikä kumma se on ettei laihduttaminen, elämäntapamuutos onnistu ei sitten millään. Enkö ole motivoitunut vai olenko vain niin jotain?!?

Ensi viikolla aloitan jumpan tiistaisin ja perjantaisin.. Ja yritän todella katsoa mitä suuhuni pistän. Enää en sorru mihinkään poppaskonsteihin, sillä se on oltava lopullinen muutos kaikkeen jos meinaa päästä pysyvään tulokseen..

Mutta yritetäänhän vielä..

No aloitinpa sitten tätä vähemmän syömistä ja eilen söin salaattia joka oli kyllä aivan ihanaa, mutta sai aikaan sitten sen että ylävatsa vaivani tulivat takaisin. Tilanne on nyt se että mitään ei oikein uskalla laittaa suuhun kun ei tiedä että mikä laukaisee kipukohtauksen..  ARGH!!!! 

Niin minun tuuriani!! Mutta yritän olla luovuttamatta...Jatketaan varoen, pikkuhiljaa eteenpäin niin josko se tästä!!

Olen lopen kyllästynyt elämääni ja kiloihini. Olisiko nyt motivaatio kohdallaan ja halu muuttumiseen kokonaisvaltaiseksi. Vaikka nimessä onkin sana laihdutus niin silti kyseessä on elämäntapa.

Aloitan kaiken karppaamisella että saan vauhtiin painontippumisen...

Lähtökohtana on 113kg sekä pituutta vaivaiset 167cm.  Repikää siis siitä!!